Korutyylejä

Kuten huonekaluissa ja arkkitehtuurissa, myös koruissa on selvästi havaittavissa erilaisia tyylisuuntia. Angloamerikkalaisessa ja eurooppalaisessa kulttuurissa tyylikausia ovat olleet viktoriaaninen (noin 1850-1900), edwardiaaninen (noin 1890-1920), art nouveau eli jugend (noin 1895-1910), art deco (noin 1920-1930) ja modernismi (noin 1935-1945). Yleensä tätä nuorempia koruja kutsutaan sanalla ``vintage''.

Viktoriaaninen aika sai nimensä Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijan Victorian mukaan. Suurta osaa Victorian hallitsijakaudesta (1837-1901) leimasi monarkin vapaaehtoinen suruaika, prinssipuoliso Albertin kuoltua jo 1861. Muotiin tulivat sydänystävä-, muisto- ja surukorut, joissa rakkaan ihmisen hiuskiehkura (tai korusepän punoma hieno hiuskoriste) tallennettiin erilliseen lokeroon. Viktoriaanista aikaa leimasi symbolismi: rubiini merkitsi verta, pienet helmet kyyneleitä, muratinlehti uskollisuutta, lemmikin kukka aitoa rakkautta, käärme ikuista rakkautta, solki lojaalisuutta ja suojelua, jne. Korurasiat olivat usein väriltaan mustia ja niiden kansia koristivat kukka-aiheet ja sentimentaaliset värssyt. Viktoriaaniselle aikakaudelle tyypillisiä korukiviä olivat puolijalokivet kuten turkoosi, ametisti, sitriini, karneoli ja verikivi. Helmet ja koralli olivat myös suosittuja. Orientaali-innostus toi mukanaan japanilaistyyliset satsuma korut, Egyptian revival-aika skarabee korut (joista aidoimmissa aidot kuoriaiset oli istutettu korun sisään), sekä yleensäkin korut jotka esittivät perhosia, hyönteisiä, hämähäkkejä jne. Mystinen lähi-itä innoitti koristamaan koruja puolikuulla, sapelilla tai tähdillä. Halleyn komeetta näkyi taivaalla vuonna 1835 (ja uudestaan 1910), jonka jälkeen se koristi myös lukuisia rintakoruja.

Edward VII hallitsi Iso-Britanniaa vain 9 vuotta aitinsä Victorian kuoleman jälkeen (1901-1910). Edward edusti uutta, kevyempää ja iloisempaa tapaa hallita. Edwardilla oli elämänsä aikana liuta rakastajattaria ja hänen sosieteettiinsa kuuluivat mm. Lillie Langtry, Lady Randolph Churchill ja Sarah Bernhardt. Hän suosi tieteitä ja taiteita ja oli erityisen tarkka pukeutumisestaan. Edwardiaaninen korutyyli oli selkeämpää ja klassisempaa kuin viktoriaaninen. Rusetin muotoiset korvakorut ja riipukset olivat hyvin suosittuja tuohon aikaan, samoin ympyrän tai ovaalin muotoiset rintakorut joissa oli vain kivi keskellä tai reunoja kiertävä murattiköynnös. Edwardin aikaa Iso-Britanniassa vaikutti suffragettiliike, joka vaati äänioikeutta myös naisille. Suffragettiliikkeen värit olivat purppuranpunainen (vapaus), valkoinen (puhtaus) ja vihreä (toivo). Näitä kolmea väriä korussaan kantava nainen tunnustautui naisten äänioikeuden kannattajaksi!

Art nouveau (jugend) jatkoi koruissa luonnon ja pieneläimien kuvaamista: rintakoruissa ja riipuksissa nähtiin orkideoja ja lumpeenkukkia, sudenkorentoja, perhosia ja merenneitoja. Kauniit naiset esitettiin pitkine valuvine hiuksineen ja ``mystiset'' elementit olivat mukana läpikuultavien opaalien ja kuukivien myötä. Emalointitekniikkaa kehitettiin; tunnetuin uusi menetelmä oli plique-a-jour, jossa emaloinnin alla oleva metalli poistettiin ja tuloksena oli utuinen läpikuultava osa (esimerkiksi perhosen siipi). Art nouveaun/jugendin ajatusmaailmaan kuuluivat historismi (Suomessa kansallisromantiikka) ja käsityön ihanne. Tunnetuimpia art nouveau taiteilijoita olivat Rene Lalique ja Alphons Mucha.

Ensimmäisen maailmansodan päättyminen vuonna 1918 aloitti art deco tyylin kultakauden. Art deco korosti modernismia, näyttävyyttä ja teollista muotoilua. Koruissa täydellinen käsityö vaihtui koneiden käyttöön, esimerkiksi medaljonkeihin tehtiin nyt geometrisia kuvioita konekaiverruksena (aikaisemmin muotia olivat monimutkaiset, usein kukkakuvioita sisältävät käsinkaiverrukset). Välkkyvät lasimassakivet ja markasiitit hopeassa sekä rubiinit ja lukuisat säihkyvät pienet timantit kullassa olivat aitoa art decoa. Myös platinan suosio kasvoi. Pukukorujen kultakausi alkoi Coco Chanelin ja Elsa Schiaparellin innoittamana.

Maailmansotien välistä aikaa leimasi modernismi ja erilaiset kertaustyylit. 1930-luvun taloudellinen lama ja lähestyvä sota vaikuttivat myös korujen valmistukseen. Toisaalta teollinen massatuotanto mahdollisti halvemmat hinnat.

Takaisin