Sanastoa

AB on lyhennys sanoista Aurora Borealis, suomeksi revontulet, ja sitä käytetään kuvaamaan kristallipinnoitetta, joka sirottaa valoa sateenkaaren kaikissa väreissä. Swarovski kehitti pinnoitteen jo vuonna 1956. Suomessa kristallityyppiä kutsutaan yleisimmin sateenkaarikristalliksi.

AEI kaiverrus löytyy monista viktoriaanisista koruista. Kyse ei kuitenkaan ole henkilön nimikirjaimista vaan AEI ovat sanojen Amity, Eternity, Infinity alkukirjaimet. Eli ikuista rakkautta ja ystävyyttä siinä vannotaan.

Bakeliitti on synteettinen hartsi eli tietyntyyppinen kova muovi, joka keksittiin 1900-luvun alussa. Bakeliittia käytettiin art deco -aikakauden koruissa osittain siksi, että teollinen tuotanto itsessään koettiin "hienoksi", mutta myös koska bakeliittiin pystyttiin tekemään haluttuja muotoja helpommin kuin hiomalla aitoja kiviä. Bakeliitti on läpinäkymätöntä ja usein värjättyä, myöhemmin käytetty lusiitti on läpinäkyvää kovaa muovia.

Enkelikoralli tai enkeliniho-koralli on erityisen vaalea tai vaaleanpunainen koralli, joka harvinaisuutensa ja kauneutensa takia oli hyvin suosittu ja kysytty korallikorun materiaali viktoriaanisella ajalla. Antiikkikorujen korallien värit ovat pehmeitä, vaihdellen vaaleanpunaisesta lohenpunaiseen, ja ne erottuvat selvästi nykyajan punaisiksi värjätyistä koralleista.

Fleur-de-lis tai fleur-de-lys on ranskalainen heraldinen symboli, ranskanlilja. Yhdistettynä delfiinin kuvaan vaakunassa se tarkoitti Ranskan hallitsijan kruununperijää.

French jet on manner-eurooppalainen vastine Whitby jetille. Usein French jet on mustaa kaiverrettua tai muottiin valettua mustaa lasia, mutta nimitystä käytetään usein yleismerkityksessä tarkoittamaan mustaa, jetiltä näyttävää ainetta. Jettejä valmistettiin 1800-1900-lukujen taitteessa myös hartsista ja bakeliitista.

Gagaatti on suomenkielinen nimitys kivettyneelle hiilelle tai puulle. Gagaatti on väriltään musta ja kiven pinta on kiiltävä, kovuuden vuoksi sitä on käytetty yleisesti korukivenä.

IMO kaiverrus löytyy monista viktoriaanisista surukoruista, eli In Memory Of - muistaen.

Kivettynyt puu, erityisesti tammi, syntyy puun upotessa suohon ja kivettyessä aikojen saatossa. Materiaalia on kuitenkin helppo muokata ja kaivertaa. Mustiksi värjätyt puukorut olivat hyvin suosittuja myöhäisviktoriaanisella kaudella. Kivettynyttä hiiltä tai puuainesta kutsutaan Suomessa gagaatiksi.

Komeettakoru esittää yleensä tähteä, jonka perässä on pyrstö tai suihkuvana. Halleyn komeetan näkyminen vuosina 1835 ja 1910 inspiroivat lukuisia korusuunnittelijoita.

Korvakorut ovat koristaneet naisten - ja usein miestenkin - korvia jo vuosituhansia. Euroopassa korvakorut olivat 1800-luvun lopulle asti läpi-korvan koukkukiinnitteisiä. Koukkuihin kehitettiin myös erilaisia lukitusmekanismeja, jotka saattoivat sijaita joko korvakorun etu- tai takaosassa. 1900-luvun alussa keksittiin läpi-korvan tapit, ja korvakorut kiinnitettiin korvaan erillisillä taustakappaleilla. Vuosina 1900 - 1930 ruuvikiinnitteiset korvakorut tulivat muotiin, koska ne eivät enää vaatineet korvien rei'ittämistä, mutta ne olivat aika kivuliaat pitää ja tippuivat helposti. 1930-luvulla kehitettiinkin sitten hivenen mukavammat klipsikorvakorut.

Luckenbooth kuuluu skotlantilaiseen perinteeseen; yhteenkietoutuneita sydämiä esittävän hopeisen rintakorun antaa sulhanen morsiammelleen ja koru kiinnitetään myöhemmin ensimmäisen lapsen kapaloon suojelemaan häntä pahoilta hengiltä.

Marjalusikka on runsailla kaiverruksilla ja upotuksilla koristettu lusikka, jonka koristelu on tehty viktoriaanisella ajalla usein huomattavasti vanhempaan 1700-luvun hopealusikkaan (keräilijöiden harmiksi). Nämä vanhat tarjoilulusikat ovat huomattavan suuria, noin 20 - 22 cm pitkiä ja painavia, ja upotukset esittävät paitsi marjoja myös eksoottisia hedelmiä ja jopa lintuja.

Markasiitti on kiiltävä metallinen kivilaji, jota alettiin käyttää koruissa jo antiikin aikaan ja joka viktoriaanisella ajalla tuli uudestaan muotiin. Markasiitti on sukua rikkikiisulle eli pyriitille, joka tunnetaan myös kissankultana. Markasiitit hiotaan timantteja muistuttavaan muotoon ja niitä kutsutaankin joskus 'mustiksi timanteiksi'.

Memento mori eli 'muista kuolevaisuutesi' (ja tartu hetkeen) korut olivat muotia 1700-luvun Englannissa. Yleisin oli pääkallo(i)lla koristettu sormus. Hienoimpia koristivat lukuisat timantit, eli kuolevaisuus ei kuitenkaan tarkoittanut koreilusta pidättäytymistä!

MIZPAH kirjaimet löytyvät useista viktoriaanisista rintakoruista ja sana symboloi kahden erossa olevan ihmisen yhteyttä. Hepreankielinen sana voidaan tulkita vapaasti 'varjelkoon luoja meitä kun olemme erossa toisistamme'.

Muhviketju on pitkä, kaulalla pidettävä ketju tai helminauha, jonka päät kiinnitetään käsienlämmittimeen eli muhviin. Ketjuja valmistettiin 1800-luvulla kullasta ja keinokullasta eli pinchbeckistä, ja kuningatar Victorian suruaikana mustista materiaaleista kuten whitby jeteistä ja kivettyneestä puusta. Monet muhviketjut ovat sittemmin päätyneet kaulakoruiksi.

Muistokoru voi olla rintakoru, riipus, rannekoru tai sormus, jossa on erillinen kristallin suojaama lokero, johon on laitettu joko taidokas hiuksista tehty koriste (esim. palmikko), tai vain rakkaan henkilön hiuskiehkura. Esimerkiksi äiti saattoi teetättää rintakorun lapsiensa hiuspalmikoista heidän lähtiessään maailmalle. Muistokoruissa helmet symboloivat kyyneliä.

Niello on emalointia vastaava tekniikka, jossa pinnoite kiinnitetään kaiverrettuun hopeakoruun ja tuloksena on tumman harmaa tai musta pinta hopean päällä. Tekniikkaa käytettiin erityisesti Siamissa tehdyissä koruissa 1900-luvun alkupuolella.

Paste on englanninkielinen termi jalokiviä imitoiville lasikiville. Yksi erityistyyppi näistä on strassi. Britanniassa erityisesti Yrjöjen aikakaudella (georgiaaninen aika 1714–1830) suosittiin 'musta piste' lasikiviä, niissä kiven pohjaan maalattiin musta laikku imitoimaan varhaisten timanttien hiontaa. Vanhahiontaisissa timanteissa viisteet eivät kohtaa kiven alapäässä vaan timantin kärki jää usein tylpäksi. Katsottaessa timantin sisään tietyssä kulmassa näyttää silloin siltä kuin timantin pohjalla olisi musta piste.

Pinchbeck on kuparin ja sinkin seos, joka muistuttaa erehdyttävästi kultaa. Seoksen keksi kelloseppä Christopher Pinchbeck (1672-1732), ja sitä käytettiin Britanniassa korujen valmistukseen 1700-1800-luvuilla. Aidot pinchbeck-korut ovat harvinaisuutensa vuoksi jopa kalliimpia kuin vastaavat kultaiset! Suomessa vastaava materiaali on nimeltään tombakki.

Platinin ja platinon leimoja löytyy joskus harvoin art deco ajan koruista. Metalli luotiin muistuttamaan platinaa, joka on tyypillisesti leimattu PLAT tai PT leimoilla.

Plique-a-jour on art nouveau-tyylin koruja varten kehitetty emalointitekniikka, jossa emaloinnin alla oleva metalli poistetaan ja tuloksena on utuinen läpikuultava osa korussa, esimerkiksi perhosen siipi. Rene Lalique lienee tunnetuin tämän tekniikan taitaja.

Skarabee eli vihreä (lanta)kuoriainen symboloi elämää muinaisessa Egyptissä ja viktoriaanisen ajan 'egyptian revival' kausi toi ötökät koruihin sekä ihan fyysisesti kultaan upotettuina kovakuoriaisina että puolijalokiviin kaiverrettuina.

Strassi on kirkas, väritön ja hiottu lasikivi, joka muistuttaa paljon timanttia. Kivityypin kehitti wieniläinen kultaseppä Joseph Strasser vuonna 1758.

Suffragetit vaativat 1900-luvun alun Britanniassa äänioikeutta myös naisille. Suffragettiliikkeen tunnusvärit olivat purppuranpunainen (vapaus), valkoinen (puhtaus) ja vihreä (toivo). Näitä kolmea väriä korussaan kantava nainen tai mies tunnustautui naisten äänioikeuden kannattajaksi!

Surukoru oli viktoriaanisena aikana musta koru, johon oli kirjailtu teksti 'In memory of' tai 'In memorium', varustettuna hiuksia sisältävällä lokerolla kristallikuvun alla. Pelkistetyt mustat kivihiilikorut tulivat niin muotiin, että niitä käytettiin myös muulloin kuin suruaikana. Kevyempi versio surukorusta on hiuksia sisältävä muistokoru.

Symboliset korut olivat muotia erityisesti 1800-luvun Britanniassa. Salainen viesti sisältyi esimerkiksi rintakorun tai sormuksen kiviin: kivien nimien etukirjaimista muodostui sana, jolla viestitettiin erilaisia tunteita. Suosittuja sanoja olivat esimerkiksi REGARD (Ruby - Emerald - Garnet - Amethyst - Ruby - Diamond), DEAR (Diamond - Emerald - Amethyst - Ruby) ja DEAREST. Myöhemmistä retro-koruista saattaa löytyä kivillä kirjoitettuna myös LOVE. Kovin harmonisen näköisiä nämä korut eivät ole, koska kivien paikka korussa määräytyy alkukirjaimen eikä värin mukaan. Esimerkkejä löytyy mm. tältä sivustolta.

VICR nimikirjaimet rintakorussa ovat lyhenne sanoista VICTORIA REGINA (regina Britanniarum) eli Britannian hallitsija Victoria. Kuningattaren hallitsijakausi kesti 63 vuotta, ja VICR-rintakoruja valmistettiin erityisesti hallitsijakauden 50- ja 60-v. juhlavuosiksi 1887 ja 1897.

Vulkaniitti (tunnetaan myös nimellä eboniitti) on kovaa kumin tyyppistä ainetta, josta voidaan muottiin valamalla tehdä taidokkaita tummanruskeita tai mustia koruja. Käytettiin erityisesti muisto- ja surukorujen valmistukseen viktoriaanisella kaudella. Vulkaniitin pinta on usein himmeähkö, erotuksena mustankiiltävästä jetin pinnasta.

WBs eli Ward Brothers (Wardin veljekset) olivat tunnettuja hopeakorujen tekijöitä, jotka aloittivat toimintansa Edinburghissa Skotlannissa jo 1800-luvun lopulla. Myöhemmin toimintaa laajennettiin Englannin puolelle Birminghamiin, jossa koruja tehtiin vuoteen 1964 asti. Yli 7 gramman painoisissa koruissa on tekijän leiman lisäksi joko Birminghamin tai Edinburghin kaupunkileima, alle painorajan olevissa koruissa on WBs leiman lisäksi sana silver ja/tai sterling.

Whitby jet on kovaa kivihiilen tapaista ainetta, jota louhittiin Whitbyn kaivoksista Yorkshiresta 1800-luvulla, ja josta tehtiin lohkomalla ja kaivertamalla mustankiiltäviä koruja. Kovan kysynnän takia ja kaivosten tuoton ehtyessä myös muut jettityypit valtasivat markkinoita, esimerkkeinä French jet ja erilaiset imitaatiot bakeliitista ja hartsista. Jettejä louhittiin myös muista kaivoksista, mutta niistä saatava materiaali oli usein pehmeämpää. Kivettynyttä hiiltä tai puuainesta kutsutaan Suomessa gagaatiksi.